sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Onnea on hyvä mieli

Tänään alkoi talviaika, niin kaitpa nyt voi sitten todeta tänään olevan talven ensimmäinen virallinen päivä. Tämä talviaika on minun sisäiselle kellolle se oikea aika ja olikin onni herätä aamulla ajoissa uudessa ajassa. Heti aamulla riensin ulos tekemään vielä ne viimeiset pihahommat, kun onhan ensi viikolle ennustettu lumisateita. No nyt voi talvi alkaa myös meidän pihan puolesta. 

Löysin vielä yrttipenkistäni viimeiset kaunistukset rucolasta ja sitruunamelissan oksista maljakkoon laitettavaksi tuohon käsityöpöytäni päälle. Ja voi kun nuo ilahduttaakin tuossa niin kovasti.

On onni löytää juttuja tuolta ulkoa jotka antaa hyvän mielen, mutta onnea on myös, kun voit antaa hyvän mielen jollekin toiselle ihmiselle pienillä asioilla. Itse pyrin omilla teoilla antaa hyvää mieltä minulle tärkeille ihmisille on se sitten milloin mitäkin tilanteen mukaan. Vastalahjaa en ole vailla, kiitos riittää.

Olen onnekas, kun lähipiirini osaa arvostaa itsetehtyjä lahjoja ja kuten olen aiemminkin kertonut, niin kaikista mieluisinta on tehdä ja antaa omia käsitöitä omille rakkaille ihmisille.

Tässä joku aika sitten laitoin sukulaiselleni menemään pikku paketin joka sisälti tiskirättejä ja villasukat. Tiesin jo ennakkoon, että molemmat ovat oikein toivottuja juttuja saada ja niin siinä kävikin. Kun paketti oli mennyt perille, niin rakas sukulaiseni soitti kiitokset ja olin niin ilahtunut, että olen pystynyt ilahduttamaan kahden minulle rakkaan ihmisen päivää pienellä paketilla. Sukulaiseni sanoi, että hän ei edes osaa kiittää tarpeeksi siitä, johon itse sanoin, että minulle suurin kiitos on se, että paketti oli mieluisa. Tämmöiset tapaukset on yksi niistä asioista mikä saa minut tekemään käsitöitä.






Vaikka nyt alkaa se vuoden pimein ajanjakso, niin haetaan niitä mieltä ilahduttavia asioita siitä läheltä. Niitä kyllä löytyy, kynttilöiden valossa rentoutua villasukat jalassa vaikka kutimet kädessä. Jos käsityöt ei ole sinun juttu niin ota vaikka hyvä kirja käteen ja uppoudu seikkailujen maailmaan! 

Oikein hyvää talven ensimmäistä päivää teille jokaiselle. Ja minulle onnea on, kun olette löytäneet blogini. <3 


-Alvariina- 




maanantai 10. lokakuuta 2016

Ruskan lapaset ja sukat

Pääsin nauttimaan ruskalomaa Ylläksen maisemiin syyskuun viimeisellä viikolla. Ruska oli tuolloin jo hiipumaan päin, mutta kyllähän siellä vaan siltikin kaunista oli. Viikkoon mahtui auringonpaistetta, vesisadetta, sumua ja tuulta. Mutta säästä huolimatta nautin viikon jokaisesta päivästä ja tehtiinpä päivän suunnitelmat fiiliksen pohjalta, niin ei pettymyksiäkään sitten voinut tulla. Ja olihan se kieltämättä aika ikimuistoista taivaltaa tunturin huipulla sumussa, jossa näkyvyys oli hurjat 20 metriä ja yrität tutkailla missä se reittimerkki oikein onkaan? Mutta nuohan on juuri niitä kokemuksia joita muistaa vielä pitkään.

 
 


Tämä puu säväytti upeudellaan. Ensin, kun näin sen katsoin vaan, että onpa hassu puu, jossa on paljon patteja. Sitten kävelin sen ohitse ja jotenkin minulle tuli tunne, että vielä pitää kääntyä taakse. Ja sitten näin sen, hassulla puulla olikin kasvot ja niitä katsoessani ymmärsin miksi minun piti kääntyä. Nuo kasvot kertoivat kaiken, se hassu puu olikin hyvin vanha ja viisas.

Kotoa lähtiessäni varasin käsitöitä varten mukaan kaksi kerää muutaman vuoden takaista ykkös suosikkiani  sinapin ruskeaa Novitan 7veljestä, jota onnekseni löysin kesällä vielä eräästä kaupasta. Mielessäni oli neuloa itselleni oikein pitkät piirakkasukat ja niitä sitten vaan tekemään. Olihan luvassa kuitenkin ajomatkoja ainakin n.2000km, joten hyvin oli ainakin aikaa neuloa.
En löytänyt suoraan netistä valmista ohjetta, joka olisi ollut minun jaloille sopiva. Joten hylkäsin sitten kaikki ohjeet ja sitten vaan sukkia neulomaan omin neuvoin. No eihän noihin sinänsä mitään ohjetta tarvitsekaan, jos aiemmin on piirakkasukkia neulonut, samalla kaavallahan nuo pitkätkin tehdään, kun muistaa vaan kaventaa vartta sopivasti. Sukkia sitten neuloin kaikilla ajomatkoilla mitä liikuskelimme viikon aikana ja toki oli myös pitkät illat aikaa mökissäkin näitä tehdä. Joten yllättäen sukat valmistuikin sitten tosi nopeaan ja olihan vielä lomaakin ihan vähän jäljellä, joten jotain lisätyötä piti sitten keksiä. 
Olin neulonut sukat omilta keriltänsä, joten minullahan oli sitten kaksi samankokoista nytteröä jäljellä. Niitä katsoessani mietin, josko ne riittäisi vielä lapasiin? Niitä sitten tekemään, olihan minulla vielä kotona tuota lankaa jemmassa jos nytteröt ei olisi riittäneet. Halusin lapasiinkin tuon ihanan piirakka kuvion, niin sitten minulla olisi kivasti samaa sarjaa sukat ja lapaset. Olen jo aiemmin virkannut tuosta langasta pipon, niin sekin passaa näiden kanssa. Lapasia en ollut koskaan aiemmin piirakka kuviolla tehnyt, mutta ei muuta kuin kokeilemaan ja hyvin tuo kuvio myös lapasiin sitten kävikin.

Lapaset valmistui kuin itsestään, kun niin nopsaan sain molemmat valmiiksi. Sukista jääneet nytteröt siis riitti juuri lapasiin ja enää jäljelle ei sitten jäänytkään lankaa, kuin metrin verran molemmista nytteröistä. Joten nyt voi sanoa, että oli aika tehokasta tuo langan käyttö sekä riittävyys.

Paluumatkaa oli jäljellä enää noin 80 kilometriä kun lopulta tuumasin sanoa miehelleni, että nyt kaikki on valmiina ja jopa pääteltynä! Joten sitten tuon loppu matkan pyörittelin sormiani ja mietin mitä sitten seuraavaksi aloittaisinkaan..
 
 
 

 
 
 
 
Loma oli kaiken kaikkiaan ihana ja akut latautui hyvin taas arjen aherruksiin. Eli kyllä kerkesin rentoutuakin, etten koko aikaa rehkinyt hullunlailla ainoastaan sukkapuikkojen kanssa. 


-Alvariina-


















sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Syyskuun langankulutus

Syyskuu sujahti mennä niin vikkelästi, että en taaskaan ymmärrä tätä ajankulua! Syyskuun käsityöt painottui virkkaus- ja neulomisjuttuihin. Minulla on edelleenkin vielä ne muutama isompi työ vaiheessa, joten kaikki valmistuneet grammat tulee villasukista. Niitä olen puuhastellut pieninä välipaloina ja villasukathan on myös oivallisia töitä vähänkin pidemmillä ajomatkoilla.

Lankaa kului 547 gr
Lankaa ostettu 450 gr

Vaikka kuun alussa kovasti päätinkin, että en lankoja osta ja käytän ainoastaan jemmoissa olevia keriä. Kuitenkin vähän jouduin tuosta lipsumaan, kun olimme lomareissulla ja sieltä tuliaisina itselle oli aivan pakko ostaa ihania villalankoja. Joten annan itselleni hyväksynnän noihin lisääntyneisiin grammoihin. Mutta niistä lomalla ostetuista langoista ja siellä valmistuneista töistä sitten omassa postauksessaan sitten seuraavan kerran.





Kovin hassua, kun nuo nytteröt on melkein grammalleen saman kokoisia. Johtunee varmaan siitä, että kaikki valmistuneet sukat on tehty lähestulkoon samalla koolla. :-) Jossain vaiheessa tarvitsee suunnitella sitten taas jotain työtä johon noita upottaa. Mutta kerrytetään noita nytteröitä vielä vähän aikaa ja mietitään sitten mitä niistä tehdä.


Oikein oivallista lokakuuta!

-Alvariina-